Vastuullisuusohjelma – Kotitila

Kariniemen kananpojille ei syötetä kasvunedistäjiä eikä hormoneja.

Siipikarjan tarttuva tautitilanne on meillä Suomessa aivan poikkeuksellinen muuhun maailmaan verrattuna. Emoparvet saavat kasvuaikanaan rokotuksen ainoastaan viittä eri tautia vastaan, ja tuotantopolven lintuja ei tarvitse rokottaa lainkaan. Tämä on ulkomailla erityisesti ihmetystä herättävä. Terveille linnuille ei tarvitse käyttää lääkkeitä, mikä parantaa elintarviketurvallisuutta, kun ei ole jäämäongelmia eikä edesauteta antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä ja yleistymistä.
Kun tautitilanteesta puhutaan, voisi mukailla vanhaa sanontaa: Kanalle on lottovoitto syntyä Suomeen.

Kariniemen kotitiloilla noudatetaan suomalaista Hyvää tuotantotapaa, mikä edellyttää vastuullista toimintaa koko ketjussa. Vastuullisuusohjelman julistus ei varsinaisesti siis muuta toimintatapoja, vaan toimintaa jatketaan pitkäjänteisesti vastuullisten periaatteiden mukaan.

Tiloilla pyritään mm. lisäämään kotimaisen bioenergian käyttöä lämmöntuotannossa, kierrätysmekanismien tehostamista sekä kotoisan rehun osuuden lisäämistä ruokinnassa.

Kananpojille ei koskaan anneta rutiininomaisesti ennaltaehkäisevää antibioottilääkitystä, joka on yleinen tapa muualla Euroopassa, vaan niitä lääkitään ainoastaan eläinlääkärin toteamaan tarpeeseen. Kasvunedistämiseen tai kasvuntukemiseen ei käytetä antibiootteja ja hyvä tautitilanne takaa sen, ettei sairauksienkaan takia tarvita juuri ollenkaan antibioottikuureja. Mahdollisiin lääkityksiin on aina perusteltu syy, ja tällöin tehdään tarvittavat laboratoriotutkimukset esim. oikean lääkevalinnan varmistamiseksi.

EU:ssa kasvattamoiden lattioilla kasvualustana käytetään yleisesti olkea tai purua. Kariniemen kanaloissa linnut tepastelevat lattialla vapaasti, turvepehkun päällä. Näin he pääsevät toteuttamaan lajille ominaisia tarpeita.

Turvepehku imee kosteutta hyvin ja auttaa pitämään kasvattamon ilmanlaadun hyvänä. Lisäksi turvepehku on hapanta, mikä estää haitallisten bakteerien kasvua. Hyvä kuivike auttaa pitämään lintujen jalkapohjat kunnossa.

Kasvattaja huolehtii linnuista kokonaisvaltaisesti, ja harjaantunut ammattilaisen silmä erottaa poikkeavuudet suurestakin joukosta. Hoitaja seuraa muun muassa lintujen käyttäytymistä ja liikkumista, tarkkailee terveyttä sekä huolehtii kasvuoloista, kuten lämpötilasta, kosteudesta, juomasta ja ruokinnasta vuorokauden ympäri seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi sähköiset järjestelmät hälyttävät heti, mikäli jokin luku ilmoittaa vähäistäkin poikkeamaa.

Vakavimpien siipikarjatautien torjunta perustuu EU-lainsäädäntöön. Sekä lintuinfluenssan että Newcastlen taudin vastustamisesta on annettu erilliset direktiivit (92/40/ETY, 92166/ETY), joissa määritellään yksityiskohtaisesti, mitä toimenpiteitä jäsenmaiden tulee tehdä näitä tauteja epäiltäessä tai todettaessa.
Käytännössä tautien ehkäisykeinoja on useita. Yksi kansalliseen laatujärjestelmään kuuluvista keinoista on se, että tuotantotilalla saavat vierailla ainoastaan välttämättömät vierailijat, kuten eläinlääkäri ja huoltomies. Kaikkien vierailijoiden on käytettävä tautisulkua eli vaihdettava suojavaatteet ja kengät ennen kasvattamoon menoa. Näin varmistutaan siitä, ettei villilintujen jätöksiä kantaudu kasvatustiloihin.
Viranomaiset ja rehua tuottavat yritykset tutkivat tarkasti eläinten hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavan rehun salmonellan varalta. Myös rehut ja kuivikkeet suojataan villilinnuilta ja tuhoeläimiltä. Lisäksi kasvattamot desinfioidaan ja pestään kasvatuserien välillä. Kaikilla tiloilla noudatetaan myös karanteenia ulkomaanmatkojen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuotantotiloihin ei mennä ennen kuin 48 tuntia matkalta saapumisesta on kulunut. Näin estetään mahdollisten virustautien leviäminen.

Niin sanottu Hyvä tuotantotapa – Kansallinen laatujärjestelmä- sisältää siipikarjan tuotannon ohjeistuksia ja käytäntöjä, jotka ovat monilta osin tiukempia kuin mitä EU:n ja Suomen lainsäädäntö edellyttävät. Kansalliseen laatujärjestelmään ovat sitoutuneet siipikarjan tuotantoketjun kaikki osapuolet niin teollisuus kuin kasvattajatkin. Ohjeistuksista ja käytännöistä esimerkkinä kasvattamoiden kertatäytöt (ns. all-in, all-out, eli kaikki linnut sisään ja ulos samanaikaisesti), tautisulut hallien sisääntuloissa, kasvattajien 48 tunnin karanteenin ulkomaanmatkojen jälkeen, kasvattamon ulkopuolisten eläinten torjunnan, lintujen terveystarkkailun sekä lakisääteisen ja omavalvontaan perustuvan eläinten ja ihmisten yhteisten tartuntatautien eli zoonoosien valvontaohjelman.

EU-lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön sekä kansallisen laatujärjestelmän ansiosta kuluttajilla on mahdollisuus syödä laadukasta ja valvottua siipikarjanlihaa, jonka tie kasvattamosta kauppaan voidaan tarvittaessa jäljittää.

Eläinten täysipainoiseen ruokavalioon kuuluu myös valkuaisaineet. Soija on näiden erinomainen lähde, mutta sitä ei viljellä Suomessa, ja myös muiden valkuaislähteiden (mm. herne, rypsi) saatavuus on heikko. Jotta turvataan eläinten valkuaisainetarve ja tasapainoinen ruokavalio, lisätään rehuihin ulkomailta ostettavaa soijaa. Joissain tapauksissa tämä on GM-soijaa, jonka saatavuus on huomattavasi parempi.

Suomessa on käytössä ns all-in, all-out eli kertatäyttömentelmä, mikä on ainutlaatuinen maailmassa. Linnut tulevat siis kerralla kanalaan ja lähtevät samaan aikaan. Tällä varmistetaan korkea hygienia läpi koko kasvatuksen. Kertatäytön ansiosta linnuilla on alussa paljon enemmän tilaa, moneen muuhun maahan verrattuna, missä tehdään välitäyttöjä, ja sekä isoja että pieniä lintuja on sekaisin samanaikaisesti hallissa.

Eläinten hyvinvointi ei tosin riipu yksinomaan tilasta tai lajille ominaisen luontaisen käyttäytymisen onnistumisesta eikä hyvinvoinnin ainoana mittarina voi tai pidä käyttää tilavaatimusta.
Tilaa kylpemiselle, sukimiselle ja siipien levittelylle tulee olla tarpeeksi, mutta sen absoluuttinen määrä ei ole niin yksioikoinen asia.

Eläimen hyvinvointi on monen tekijän yhteisvaikutuksen tulosta, esim. hyvä hoito, oikeat olosuhteet, hyvälaatuinen rehu ja vesi sekä hyvä terveys. Hyvä hoito tarkoittaa myös, että tuottaja puuttuu epäkohtiin ja ongelmien syyt pyritään selvittämään. Paljon on kiinni myös hoitajan ammattitaidosta ja oikein toimivista laitteista.

Emo saa noin 160 g rehua päivässä. Se on niin sanottua täysrehua, joka tulee rehutehtaalta valmiiksi suunnitellun koostumuksen mukaisena. Koostumus vaihtelee hieman linnun elinvaiheen mukaan. Täysrehussa on mukana kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Osa tiloista toimittaa oman pellon viljaa rehutehtaalle, missä vilja käsitellään ja lisätään täysrehun joukkoon. Linnut siis saavat myös oman pellon viljaa.

Kananpojat saavat sekä sellaisenaan annettavaa tehdasrehua, että kotoista rehua; yhteensä noin 3 kg elämänsä aikana. Tilalla oma vilja lisätään viljarehun joukkoon kokonaisina jyvinä. Tätä kutsutaan kotoisaksi rehuksi. Tosin, tehdasrehukin sisältää ainoastaan kotimaista viljaa, eli voidaan sanoa, että kaikki Kariniemen kananpojat syövät ainoastaan suomessa kasvatettua viljaa.

Kanaloissa ei ole ikkunoita, koska Suomessa vuorokausirytmi vaihtelee niin paljon vuodenajasta riippuen. Talvisin päiväaika jäisi linnuilla kovin lyhyeksi ja kesäisin yö käytännössä pois kokonaan. Keskimäärin yöaika on 6 tuntia, mutta joillakin tiloilla se jaetaan kahteen osioon eli yö ja päiväunet. Aivan untuvikkoina yöaika on lyhyempi, jotta linnut löytävät ruokaa eikä niille tule nälkä.

Kananpoika on lihantuotantoon jalostettu kana.

Untuvikko on vastasyntynyt kananpoika.

Kariniemen vastuullisuusohjelman tarkoituksena on kertoa kuluttajille suomalaisesta siipikarjaketjusta ja sen erityispiirteistä. Asioita Kariniemen vastuullisuusohjelman takana on tehty jo vuosia, mutta nyt se on paketoitu kuluttajille viestittävään muotoon. Jokaisesta ohjelman osa-alueesta: kotitila, ympäristö, ravitsemus ja maku kerrotaan, mitä edistyksellistä ja hyvää tiloilla ja prosessissa jo tehdään, ja mitä tavoitteita niille on asetettu.