Ala-Jaakolan tila

Ala-Jaakolan kotitila sijaitsee Porin Laviassa ja on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1684. Tilan pitkään historiaan sisältyy lypsykarjan ja lihakarjan pitoa sekä viljan viljelyä ennen nykyistä Kariniemen kananpoikien kasvatusta. Tilan edellinen omistaja Antti Seppä oli jo aikaisemmin työskennellyt siipikarjan parissa, ja se innoitti häntä aloittamaan kananpoikien kasvatuksen vuonna 1979. Alkuvuodesta 2007 nopean sukupolvenvaihdoksen saattelemana tilan toiminnan harjoittamista jatkoi nykyinen viljelijä Jaakko Seppä.

Aluksi kananpoikia oli kerralla 15 000 ja nykyisin, 39 vuotta myöhemmin, tilalla voi kasvaa jopa 60 000 kananpoikaa yhtä aikaa. Kanalat lämmitetään kotimaisella energialla ja kevyt polttoöljy riittää varalämmön lähteeksi. Seuraava askel tilan kehittämisessä on korvata kanaloiden valaistus LED-valotekniikalla, mikä tuo energiatehokkuutta ja minimoi ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia.

Kotitilan peltoviljely on kohdistettu täysin Kariniemen kananpojan ravintoon. Pelloilla kasvaa pääasiassa kevätvehnää, jolloin tiedetään, että vehnä on laadukasta ja puhdasta niin vehnän taudeista kuin myös hukkakaurasta. Omalla kevätvehnän viljelyllä turvataan osaltaan hygieniaa rehustuksessa. Tilalla pääasiassa käytettävä rehutiiviste valmistetaan Huittisten Vampulassa Satarehu Oy:ssä. Tilan läheisyydessä toimiva rehutehdas tuo energiasäästöjä, koska rehutiivisten kuljetusmatkat ovat lyhyet ja tehdas käyttää rehutiivisteen valmistukseen täysin kotimaista energiaa. Näin turvataan myös käytettävän rehun vähäiset ympäristövaikutukset niin rehun siirrossa tilalle kuin myös sen valmistuksessa.

Isännän terveiset kotikokeille: ”Älkää katsoko kaupassa hintaa vaan ostakaa Kariniemen kananpoikaa, jolloin tiedätte saavanne kotimaista ja antibioottivapaata siipikarjan lihaa ruokapöytään.”

Ala-Kokin tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Alhonpään tila

Alhonpään kotitilalla aloitettiin kananpoikien kasvatus vuonna 1980. Nykyiset omistajat ovat hoitaneet niin lintuja kuin muutakin tilaa vuodesta 1999 alkaen.

Kananpoikien kasvatuksen lisäksi tilalla harjoitetaan viljanviljelyä ja metsänhoitoa. Pelloilta saatavalla viljalla ruokitaan myös tilan omia kananpoika ja oljella lämmitetään kanaloita. Metsästä taas saadaan lämmitykseen soveltuvaa haketta. Koko kotitila lämpeneekin 100 % biopolttoaineilla: hakkeella, oljella ja kaurankuorilla.

Anttilan tila

Vuonna 1986 Juha Anttila rakensi ensimmäisen kanalansa tontille, jonka oli vuokrannut vanhemmiltaan Euran Paneliassa. Tuolloin hänellä oli vuokralla myös peltoja.

Koko Anttilan kotitila siirtyi Juhalle ja hänen vaimolleen Marille vuonna 1997. Samalla rakennettiin kananpojille uusi parihalli, jota on sittemmin vielä laajennettu. Kananpojista huolehtii Juhan ja Marin lisäksi heidän poikansa Jaakko.

Anttilan kotitila on perinteinen satakuntalainen tila. Kananpoikien kasvatuksen lisäksi tilalla viljellään viljaa. Pääkasvina on vehnä, jolla ruokitaan tilan omia lintuja. Kasvattamot lämmitetään hakkeella, ja sitä käytetään myös viljan kuivaukseen. Kananpoikien rehu tulee läheltä: satakuntalaiselta Satarehu Oy:ltä, jonka omistavat paikallisen kananpoikien kasvattajat.

Erkkilän tila

Erkkilän kotitila sijaitsee Säkylässä osoitteessa Varppeenkuja 84. Tilan isäntänä toimii Jari Erkkilä, mutta hänen poikansa Tommi Erkkilä on myös vahvasti mukana kananpoikien hoidossa.

Kotitilalla aloitettiin kananpoikien kasvatus vuonna 1989. Erkkilän tilan silloinen sopimuskumppani oli Kariniemi Oy. Yhä tänä päivänä samalla tilalla kasvaa Kariniemen kananpoikia saman isännän vastuulla. Tulevaisuudessa tilalla on tarkoitus tehdä sukupolven vaihdos Erkkilöiden lapsille.

Eskolan tila

Eskolan tilalla on kasvatettu kananpoikia jo vuodesta 1968 eli nyt täydet viisikymmentä vuotta. Kasvatuksen aloittivat nykyisen isännän Kimmo Routin vanhemmat. Vuonna 1991 Kimmo jatkoi vanhempiensa työtä yhdessä vaimonsa Riitan kanssa. Ensimmäinen kanalarakennus on edelleen pystyssä, vaikkakin sitä käytetään nykyään varastona.

Kimmo ja Riitta ovat olleet caravaanareita vuodesta 2006. Perheeseen kuuluu myös yksi aatelinen, nimittäin mäyräkoira nimeltään sir HugoBoss, joka toimii tittelinsä arvoisena talonvahtina. Kotitilan pelloilla viljellään vehnää, joka käytetään kananpoikien ruokinnassa. Vilja kuivataan hakelämmöllä.

Eskolan kotitila palkittiin vuonne 2012 Ympäristökeskus SYKE:n myöntämällä Hinkuteko-palkinnolla. Hinku on lyhenne sanoista hiilineutraali kunta. Tilan saama palkinto oli ensimmäinen joka myönnettiin maatilalle kierrättämisestä ja kotitaloudesta. Valinnassa huomioitiin hakelämmitys, peltolannoitus, eläinten ruokinta ja rakentaminen. Myös kotitaloudessa kierrätetään kaikki.

Heikkilän tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Heinilän tila

Heinilän kotitila sijaitsee Panelian kylässä, Euran kunnassa. Se on perustettu jo vuonna 1579. Kananpoikia tilalla on alettu kasvattaa 1981. Nyt menossa on viidestoista sukupolvi ja tilaa isännöivät Mikko ja Marita Stenberg.

Heinilän tila on keskittynyt kananpoikien kasvattamiseen, mutta myös peltoviljely ja metsätalous kuuluvat luonnollisesti kuvaan. Tilalla käytetään kotimaista energiaa ja aurinkovoimaa. Tila on myös vahvasti mukana avomaan kurkkua ja kurpitsaa säilövässä yrityksessä liitännäisenä.

Hongiston tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Huppusen tila

Huppusen kotitilalla on aloitettu kananpoikien kasvatus vuonna 1978. Nyt lintuja hoitaa jo toinen sukupolvi. Kotitila valittiin Kariniemen vuoden tuottajaksi 2014.

Viljan viljely tapahtuu Huppusen tilalla aitosuorakylvömenetelmällä. Suorakylvössä viljeltävän kasvin siemenet kylvetään muokkaamattomaan maahan. Menetelmä on ympäristöystävällinen, sillä se ehkäisee eroosiota.

Härkälän tila

Härkälän tilan historia juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin ensimmäiset kirjaukset tilasta on päivätty. Nykyinen omistajasuku on tullut tilalle vuonna 1890 ja tällä hetkellä tilaa hoitaa viides sukupolvi. Kananpoikia tilalla on kasvatettu kolmessa sukupolvessa vuodesta 1979 alkaen. Päävastuu tilalla on Juhani ja Matti Nisulla, jotka ovat veljekset. Myös edellinen sukupolvi on vielä vahvasti mukana ja uusi kasvaa hyvää vauhtia. Suuren tilan töissä on mukana myös ulkopuolisia.

Härkälän tilalla kananpoikia kasvatetaan eläinten hyvinvointia ajatellen. Paras kasvu ja laatu saadaan silloin kun kananpojat ovat terveitä ja voivat hyvin. Kananpoikien kasvatuksen ja peltoviljelyn lisäksi tila panostaa nykyään myös metsäalaan. Jokaisesta osa-alueessa saadaan hyviä synergiaetuja tilan toimintaan. Peltoviljely tuo kaiken tilalla lisättävän viljan kananpoikien ruokaan ja vastaavasti lintujen lantaa käytetään pelloilla lannoitteena. Kananpojan lanta antaa lannoitevaikutuksen lisäksi muitakin hyväksi havaittuja hyötyjä pelloille. Lannasta löytyy monenlainen kirjo hivenaineita ja sen orgaaninen aines lisää maan multavuutta ja pieneliötoimintaa.

Kananpojat tarvitsevat runsaasti lämpöä, ja kaikki tilan lämmitys tuotetaan uusiutuvasta materiaalista. Osan siitä tarjoaa oma metsä, josta hakkaamalla saadaan halvemmat raaka-aineet lämmöntuotantoon. Tilan moderni lämpökeskus on hyötysuhteeltaan kärkiluokkaa aina lämmönsiirtoon asti. Myös sähkö on tilalla vihreää ja tulee tuulivoimasta tilan osakkuusyhtiön kautta.

Iso-Kössin tila

Iso-kössin kotitila sijaitsee perinteisessä kulttuurimaisemassa Aurajoen rannalla Oripäässä. Tilan historia alkaa jo vuodesta 1685 ja se on ollut samalla suvulla siitä asti. Nykyinen tuottaja, Oskari, on tilan kahdestoista isäntä. Tila on paikkakunnan vanhin toimiva sukutila. Kananpoikia tilalla on kasvatettu vuodesta 1971.

Iso-kössin kotitilalla kananpojat syövät omalla tilalla kasvatettua vehnää. Tilalla viljellään myös ohraa, heinänsiementä ja tuorehernettä. Kanala lämpenee hakkeella, jota saadaan omasta metsästä. Lisäksi tilalla on omat aurinkopaneelit, jotka tuottavat kolmasosan tilan käyttämästä sähköstä.

Jalavan tila

Jalavan kotitila on perustettu 1930- luvulla, jolloin nykyisen isännän Anssin isovanhemmat aloittivat tilanpidon omenatarhauksella ja kalastuksella. Nämä olivat elinkeinoina aina 1950-luvulle asti. Myös minkkitarhaus aloitettiin tilalla jo 1940 luvulla. Isovanhempien jalanjäljissä tarhausta jatkoivat Anssin vanhemmat ja kummit yhdessä. Siitosminkit saivatkin monia palkintoja ympäri Suomen. Tarhauksen loppuaikoina aloitettiin varhaisperunan ja mansikan viljely, joka jatkuikin 30 vuoden ajan. Tämä työllisti vuosittain myös merkittävän määrän kesätyöläisiä.

Kananpoikien kasvatus tilalla aloitettiin vuonna 1989 ja Anssi on ollut siinä mukana alusta asti. Vuonna 2001 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja siitä asti myös puoliso Taina on ollut mukana kananpoikien päivittäisessä hoidossa. Tilan kehittäminen ja ajan hermolla pysyminen on isäntäväelle hyvin tärkeää ja vuosien kuluessa kasvatettavien kananpoikien määrä sekä viljelyala ovatkin moninkertaistuneet. Tänä päivänä tila on omavarainen kananpojille syötettävän viljan suhteen, jonka lisäksi viljelellään myyntiin ohraa ja kauraa. Nyt uutena kasvina kotitilalla kokeillaan rehuhernettä, joka olisi hyvä kierto- ja maanparannuskasvi. Kananpoikien kuivikelantaa käytetään maanparannukseen ja lannoitteena joka vuosi tilan omilla pelloilla ja osa lannasta menee jatkojalostukseen Biolanille.

Untuvikkojen vastaanotossa tilan isäntäväellä on apuna ammattitaitoinen ”tiputiimi”, jossa lähisuku ja naapuritkin ovat päässeet tutustumaan kananpoikien kasvatukseen. Myös perheen tyttäret ovat olleet mukana tilan töissä pienestä pitäen. Kasvatuksen aikana eläinten hyvinvointi on isäntäväelle tärkein asia ja olosuhteita valvotaan ympäri vuorokauden. Vapaasti hallissa kulkevilla linnuilla on aina vettä ja ruokaa saatavilla. Lämmitys ja ilmastointi ovat automatisoituja ja pienetkin muutokset niissä aiheuttavat hälytyksen. Näin varmistetaan, että linnuilla on koko ajan kaikki hyvin, ja hyvinvointia tukemaan linnuilla on käytössään myös orsia ja virikkeitä.

Kariniemen kanapoikia ei lääkitä lainkaan ja koko tuotantoketjun tärkeimpiä asioita on puhtaus. Jalavan tilan isäntäväen sanoin: "Olemmekin ylpeitä voidessamme tuottaa puhdasta ja terveellistä suomalaista ruokaa."

Jartun tila

Jartun kotitila sijaitsee Satakunnan sydämessä Huittisissa. Tilalla kasvatetaan kananpoikia, viljellään viljaa ja harjoitetaan maanrakennustoimintaa. Tilan nykyiset omistajat ovat Juha ja Kalle Jarttu. Tilan vastuualueet on jaettu yrityksessä selkeästi veljesten kesken. Juha vastaa maataloudesta ja kananpojista yhdessä vaimonsa Pauliinan kanssa. Perheeseen kuuluu myös kolme poikaa. Perhe asuu tilan pihapiirissä vanhassa päärakennuksessa kasvatushallien välittömässä läheisyydessä. Kalle puolestaan vastaa maanrakennustoiminnasta, jota on hän kehittänyt voimakkaasti viime vuosina. Maanrakennuspuoli työllistää suoraan noin kymmenkunta henkilöä. Kallen avopuoliso Jaana on mukana toimistotöissä.

Kotitila ostettiin suvulle 1920-luvulla, kun Harjavallassa aikaisemmin sijainneen tilan maat jäivät Kokemäenjoen patouksen johdosta veden alle. Siitä asti tilalla on harjoitettu viljan viljelyä ja eläintaloutta. Kananpoikien kasvatuksen aloitti Juhan ja Kallen isä Pekka Jarttu vuonna 1978 maanviljelyksen sivutoimena. Sittemmin kananpoikien kasvatusta on suunnitelmallisesti laajennettu nykyiseen kokoonsa. Tilan nykyinen sukupolvi on neljäs. Vastuu tilasta siirtyi isältä pojille vuonna 2007.

Jartun tilalla eläinten hyvinvointi on etusijalla ja sitä pyritään kehittämään jatkuvasti. Tilalla viljellyistä viljoista suurin osa käytetään suoraan kananpoikien ravinnoksi. Viljaa ostetaan lisäksi paikallisilta viljelijöiltä. Jartun tila on mukana paikallisten broilertuottajien omistamassa rehutehtaassa, joka toimittaa tilalle viljan lisäksi käytettävän rehun. Kananpoikien lanta hyödynnetään omiin sekä naapuriviljelijöiden peltoihin. Tila on mukana myös viljelijöiden yhteisessä tuulivoimalassa. Kanaloissa käytetään uusimpia energiaa säästäviä tekniikoita. Myös maansiirtokoneet pyritään valitsemaan energiatehokkuutta silmällä pitäen. Juha on aktiivisesti mukana erilaisissa alan edustustehtävissä. Hänestä on tärkeää saada olla mukana kehittämässä alaa eteenpäin.

Katilan tila

Katilan kotitila on perustettu jo vuonna 1914. Tuolta ajalta ovat peruja tilan päärakennus sekä kivinen navettarakennus. Nykyisen isännän isovanhemmat Aimo ja Eila E. Katila ostivat tilan vuonna 1945. Kari ja Eila I. Katila jatkoivat tilaa 1975. He aloittivat kananpoikien kasvatuksen vuonna 1990. Nykyiset omistajat Tommi ja Anu Katila ovat hoitaneet tilaa vuodesta 2004.

Katilan kotitila sijaitsee omien peltojen ympäröimänä Panelian kylässä. Viljely hoituu tiiviin tilamuodon takia tilakeskuksesta ja ajomatkat ovat lyhyitä. Sato käytetään pääsääntöisesti lintujen ruokintaan. Tilalla kiinnitetään huomiota energiatehokkuuteen. Esimerkiksi valaistus hoidetaan led-valoilla ja lämmitys hakelämmityskattilalla. Vuoden 2018 aikana tilalle asennetaan aurinkopaneelit, jolloin energiaomavaraisuus on huomattavan suuri.

Lintujen hoidossa erityishuomiota kiinnitetään eläinten hyvinvointiin. Tila on sitoutunut eläinten hyvinvointikorvauksen ehtoihin, jossa esimerkiksi eläimillä on käytössään orsia ja virikkeitä. Vaikka tilalla on käytössä automaattiset ilmastointi- ja ruokintalaitteet, käydään kananpoikia usein katsomassa kanalassa.

Päivittäin tilan töistä vastaa isäntä Tommi isänsä Karin avustuksella. Emäntä Anu ja perheen neljä lasta osallistuvat tilan töihin kiireisinä aikoina. Maanviljely on elämäntapa, joka rytmittää perheen vuoden kiertoa ja arjen aikatauluja. Katilan tilan isäntäväki on ylpeä saadessaan tuottaa ruokaa suomalaisten ruokapöytiin.

Kauniston tila

Kauniston kotitila syntyi, kun Hannu ja Merja Kaunisto rakensivat 1980-luvun alussa talon Merjan kotipaikan viereen. Saman vuosikymmenen lopulla he raivasivat takapihan metsikköön tontin ensimmäistä kanalaa varten ja vuonna 1990 alkoi yhteistyö Kariniemen kanssa. Lisää halleja kananpojille rakennettiin vuosina 1998 ja 2008, jonka jälkeen tilalle on mahtunut yhtä aikaa jopa 75 000 kananpoikaa.

Vuonna 2014 maatilasta tuli osakeyhtiö ja vuotta myöhemmin Hannun ja Merjan poika Jani Kaunisto tuli tilalle pääviljelijäksi yhdessä vaimonsa Miia Kauniston kanssa. Jani on ollut pienestä pitäen mukana tilan töissä ja Yläneeltä kotoisin oleva Miia on kotoisin kananmunia tuottavalta tilalta, joten lintujen hoitaminen on molemmille tuttua puuhaa ja lähellä sydäntä.

Kotitilalla tehdään töitä kananpoikien ehdoilla, ei siis pelkästään virka-aikaan. Molemmat tilanpitäjät osaavat tehdä kaikkia tilan töitä, joten työ ei käy yksitoikkoiseksi, vaan hommia paiskitaan yhdessä. Niin isäntä kuin emäntä ottavat osaa Kariniemen koulutuksiin ja päivittävät aktiivisesti ammattitaitoaan. Tila valittiinkin Kariniemen vuoden tuottajaksi vuonna 2016.

Kauniston tilan pelloilla viljellään suurimmaksi osaksi vehnää kananpoikien ruoaksi. Sen lisäksi niillä kasvaa myös ohraa ja kauraa. Tulevaisuudessa mukaan tulee varmasti muitakin lajikkeita viljelykierron ylläpitämiseksi. Keväällä 2018 asennettiin aurinkokennot. Aurinkovoima kattaa noin 30 % tilan sähköntarpeesta. Kanalat ja muutkin tilan rakennukset lämpiävät hakkeella.

Kiiskin tila

Kiiskin kotitila on siirtolaistila, jonka sukujuuret ovat Karjalassa. Vanhanisännän Markun vanhemmat ja isovanhemmat ovat lähtöisin Kurkijoelta. Markku aloitti kananpoikien kasvatuksen yhdessä vaimonsa Tarjan kanssa vuonna 1987. Tilalla on juuri tapahtunut sukupolven vaihdos, jossa tila siirtyi neljännelle sukupolvelle, Mikko Kiiskelle.

Kiiskin kananpojat ruokitaan rehulla, jossa käytetään omalla tilalla kasvatettua vehnää ja kuorittua kauraa. Kiisket kuorivat kauran itse ja käyttävät kuoret energiana hakkeen joukossa. Hakelaitoksella lämmitetään kanalat, talousrakennukset sekä kuivuri. Öljy toimii vain varalämmönlähteenä. Kuivurin oivaltava vehnäikkuna on Markun suunnittelema ja levinnyt Kiiskiltä myös muille tiloille.

Kilvasen tila

Kilvasen kotitila on toiminut vuodesta 1991 ja siellä on alusta asti kasvatettu kananpoikia. Nyt kananpoikia hoitaa tilan toinen sukupolvi. Perheessä on yksi aikuinen lapsi, ja tilalla hääräävät myös koira Hevi sekä kissa Laitti.

Kilvasen tilan kanalaan mahtuu 30 000 kananpoikaa. Tilalla on tällä hetkellä käytössä pellettilämmitys, mutta mahdollisuus aurinkoenergian käyttöön tulevaisuudessa kiinnostaa.

Kivimäen tila

Kivimäen kotitilan maat ovat olleet saman suvun hallussa jo vuodesta 1699, Euran pitäjän Lähteenojan kylässä. Tilan nykyinen alue lohkottiin noista Edvar Lähteenojan maista vuonna 1917. Siitä laskettuna tilaa hoitaa nykyisin sen neljäs sukupolvi.

 
Kivimäen kotitilalla harjoitetaan kananpoikien kasvatuksen lisäksi pienviljelyä. Tilalliset ylläpitävät ja kunnostavat satavuotista tilaansa vanhaa kunnioittaen.

Knuutilan tila

Knuutilan kotitila sijaitsee Säkylässä Vähä-Säkylän kylässä. Tilalla on pitkä historia Mäkitalon kantatilan torppana, Vihtori Mäkitalo osti tilan takaisin vuonna 1936. Tilalla asui vuokralaisia vuoteen 1951 asti jolloin Vihtorin vanhin poika Heikki Mäkitalo otti maatilan hoitamisen vastuulleen Hilkka-vaimonsa (os. Reko) kanssa. Knuutilassa viljeltiin perunaa, porkkanaa, sokerijuurikasta, heinää ja viljaa, sekä pidettiin kotieläimiä aina tuhoisaan navettapaloon asti.

Heikin ja Hilkan vanhin poika Juha Mäkitalo ja hänen vaimonsa Hanna-Leena (os. Suviniemi) jatkoivat tilanpitoa vuonna 1983. Tilan tuotantosuunta muuttui jälleen kotieläintilaksi 90-luvun alussa kun ensimmäinen kanala valmistui. Tilalla viljeltiin perunaa, porkkanaa, sokerijuurikasta ja viljaa noin 45 hehtaarin peltoalalla, metsäalan ollessa noin 25 hehtaariaa. Juha ja Hanna-Leena ottivat käyttöön uuden kanalan ja sen ansiosta kananpoikia saattoi kasvaa tilalla yhtä aikaa jopa 75 000 aiemman 15 000 sijaan. Nykyiset tilan omistajat/jatkajat Atte Mäkitalo ja hänen vaimonsa Saija (os. Eerikkilä) aloittivat tilanpidon vuonna 2014.

Nyt tilalla viljellään noin 120 hehtaarin peltoalalla rehuvehnää kananpojille sekä perunaa eri toimijoille niin teollisuuteen kuin ruokapöytiin. Vuonna 2018 myös sokerijuurikas tuodaan takaisin valikoimiin. Tilalla on lukuisia suuria yhteistyökumppaneita, joiden lisäksi toimintaan tarvitaan monia paikallisia yrityksiä sekä eri alojen toimijoita. Esimerkiksi omasta ja lähimetsistä ostettava puu on jatkojalostettava hakkeeksi, jotta sillä saadaan lämpöenergiaa kanaloihin.

Koivulan tila

Koivulan kotitila on ollut tutkitusti saman suvun hallussa jo vuodesta 1633. Anne ja Olli Vähä-Hakula aloittivat tilalla kananpoikien kasvatuksen vuonna 1990. Ensimmäiseen kanalaan mahtui kasvamaan noin 15 000 kananpoikaa ja kasvatustilaa laajennettiin 2009. Tilalla on suunnitteilla sukupolvenvaihdos. Kananpoikien kasvatuksesta alkaa huolehtia Vähä-Hakuloiden vanhin tytär Minna, joka edustaa Koivulan kotitilan 15. sukupolvea.

Koivulassa tehdään kevät- ja syystöitä yhteistyössä naapuritilan kanssa. Myös koneet ja kuivurit ovat yhteisiä. ”Näemme yhteistyön olevan maatalousyrittämisessä taloudellinen, fyysinen sekä henkinen voimavara.” Pelloilla kasvatetaan pääasiassa vehnää, joka käytetään kananpoikien ruoaksi. Kanalat lämpiävät lähiseutujen metsistä saadulla hakkeella.

Koivulan kotitilan väelle on tärkeää tuottaa vastuullisesti puhdasta ja laadukasta ruokaa. Kananpoikien olosuhteita tarkkaillaan kiertämällä kanaloissa säännöllisesti sekä valvomalla laitteiden toimintaa ympäri vuorokauden. Elokuussa 2014 Kariniemen Kanapartio kävi tutustumassa kananpoikien elämään Koivulan tilalla. Vierailusta koostetun kanapartiodokumentin voi katsoa täältä.

Korkeaoja-Nurmon tila

Korkeaoja-Nurmon kotitila lohkottiin Kokemäen kartanosta asutustilaksi siirtolaisille vuonna 1947. Nykyinen suku hankki tilan vuonna 1974, ja aloitti kananpoikien kasvatuksen vuonna 1986. Vuonna 1996 tila siirtyi seuraavalla sukupolvelle, joka hoitaa sitä edelleen.

Korkeaoja-Nurmon tilan kaikki pellot ovat kasvipeitteisiä läpi talven, jotta valumat ojiin olisivat mahdollisimman vähäiset. Pellot kevytmuokataan tai suorakylvetään keväällä, jotta kasvijätteiden hiili pidättyisi maahan ja työkoneiden polttoaineen tarve olisi mahdollisimman vähäinen. Kaikki tilalla tuotettu vilja käytetään tilan kotieläinten rehuna. Vehnää tarjotaan kananpojille kokonaisina jyvinä, ohra taas jauhetaan tilalla niin ikään kasvatettaville sioille liemirehun joukkoon. Korkeaoja-Nurmon tilan kaikki rakennukset lämmitetään kotimaisella hakkeella.

Kreulan tila

Kreulan kotitila on perustettu vuonna 1738. Kananpoikien kasvatus Kariniemelle aloitettiin ensimmäisten joukossa vuonna 1980. Vuodesta 2011 alkaen niistä on huolehtinut tilan yhdeksäs isäntä. Vastuuntuntoinen kasvatus on isännälle tärkeää, jotta suomalaisiin pöytiin saataisiin nyt ja jatkossakin puhdasta kotimasta kananpojan lihaa.

Uusimpana investointina tilalla on vuonna 2017 hankittu koko tilan kattava hakelämmitysjärjestelmä, jolla saadaan myös viljat kuivattua. Vanhatkaan tilat eivät jää käyttämättä. Ensimmäinen kanala on saanut uuden elämän kokonaisvaltaisena hyvinvointikeskuksena, johon kuuluu kattava kuntosali.

Kujalan tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Kukkojan tila

Kukkojan kotitila sijaitsee kolmen maakunnan rajalla, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan. Aikoinaan tila oli torppa, joka lohkottiin läheisestä Järvensuon kartanosta. Nyt sitä on viljelty yli sata vuotta, tällä hetkellä jo viidennen sukupolven voimin.

Ensimmäiset kananpojat saapuivat kotitilalle vuonna 1990. Sitä ennen tilalla on ollut lehmiä sekä sikoja. Tilan viljelykierrossa on rapsia ja ohraa, sekä kananpoikien ruoaksi nauttimaa vehnää. Osa lämmitykseen käytettävästä hakkeesta saadaan omasta metsästä.

Kylämäen tila

Kylämäen kotitila muodostuu hevosten ja kananpoikien kasvatuksesta, peltoviljelystä sekä metsätaloudesta. Erityisesti tilalla on keskitytty suomenhevosten kasvatukseen ja jalostukseen. Tila tarjoaa myös hyvinvointipalveluja ja -tuotteita niin ihmisille kuin hevosillekin.

Kananpoikien määrä on sopeutettu tilan peltoalaan sopivaksi. Nyt pellot tuottavat tarpeeksi vehnää ja kauraa kananpoikien ruoaksi ja kanaloista puolestaan saadaan sopivasti lantaa peltojen lannoitukseen. Puinen kanala on rakennettu vuonna 2000. Kotitilalle haluttiin paikalla rakennettu kanala kulttuurihistoriallisista syistä, paikallisen kirvesmiesosaamisen tukemiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tilan peltoviljely on siirtymässä luomutuotantoon.

Kylänpään tila

Kylänpään kotitila ostettiin nykyisille omistajille vuonna 1984 ja kananpoikien kasvatus aloitettiin siellä vuonna 1991. Tilaa hoitaa nyt neljäs sukupolvi ja seuraavaksi puikkoihin siirtyy viides.

Kananpoikien syömä vehnä tulee omalta kotitilalta. Lämmitysmuotona tilalla käytetään haketta.

Kyöstilän tila

Pentti Wärri aloitti maanviljelyn Kyöstilän kotitilalla 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1990 maassa jylläsi lama, mutta Pentti sekä osti ensimmäisen kaivukoneensa että rakensi tilan ensimmäisen kanalan, johon mahtui 15 000 lintua. Heti tehtiin myös kasvatussopimus Kariniemen kanssa. Pikkuhiljaa toiminta laajentui ja nyt vuonna 2018 kananpoikia on tilalla jo 108 000.

Kyöstilän kotitilaan kuuluu 190 hehtaaria viljelypeltoa ja noin 300 hehtaaria metsää. Tilan vilja käytetään kokonaan omien kananpoikien ruokintaan. Viidellä kaivinkoneella tehdään metsänparannus- ja maanrakennustöitä pääasiassa Länsi-Suomen alueella.

Pentti on ollut mukana kunnallispolitiikassa 30 vuotta ja toimii parhaillaan Pöytyän kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Aiemmin hän on toiminut myös teknisen ltk:n puheenjohtajana sekä kuusi vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana. Talviaikaan Pentti rentoutuu hiihtelemällä ja kesäisin metsänhoitotöissä.

Laaksosten tila

Laaksosten kotitilalla Luvian vehreässä satakuntalaisessa maisemassa harjoittelee jo kolmas sukupolvi Kariniemen kananpoikien kasvatusta. Nykyisen isännän Rauno Laaksosen vanhemmat aloittivat kananpoikien kasvatuksen vuonna 1972. "Olin silloin seitsemänvuotias. Se oli hurjan jännittävää aikaa. Vanhempani olivat innostuneita uudenlaisesta kasvatustavasta ja totta kai se henki tarttui minuunkin. Lintujen joukossa oli silloin monenvärisiä kananpoikia, ja se oli minusta niin ihmeellistä", Rauno Laaksonen muistelee.

Nyt Laaksosten kotitilalla on varttunut aikuisikään jo seuraava kananpoikien kasvattajasukupolvi. "On hienoa, että lapsemme Leo ja Charlotta haluavat jatkaa ja kehittää osaamistamme."

Laaksosten kotitilan ammatillisen osaamisen henkeä nostattaa aktiivisesti myös perheen äiti Riikka sekä perheessä että sen ulkopuolisissa verkostoissa.

Pirteä Niksu-koira juoksentelee Laaksosten kotitilan pihapiirissä ja näyttää vierailijalle, että kaikki paikat ovat kunnossa.

Laaksosten kotitila on kehittyvä perheyritys.  ”Kananpoikien kasvatus vaatii jokapäiväistä innostusta ja sitoutumista. Nuorempi sukupolvi oppii, kun hoidamme lintuja yhdessä. Samalla nuoret oivaltavat nopeasti, miten asioita voi tehdä vielä paremmin”, Rauno Laaksonen kertoo.

 Charlotta Laaksonen on kouluttautumassa oppisopimuksella Kokemäen ammattiopistossa maatalousyrittäjäksi. Leo Laaksonen on päättänyt koulun ja armeijan ja hän kertookin jo isännän elkein, miten kotitilan puintityöt odottavat… toki haastattelun jälkeen.

Kananpoikien kasvatuksessa ja ruokinnassa Laaksosten kotitila hankkii tarvitsemansa vehnän lähialueiden viljelijöiltä. Linnuille annetaan myös oman pellon vehnää.

 ”Meidän tehtävämme on pitää linnuista hyvää huolta. Se takaa kuluttajille hyvät ja puhtaat Kariniemen kananpoikatuotteet”, Rauno Laaksonen jatkaa.
 Laaksosten kotitilallakin kananpojat elävät lämmitettävissä ja ilmastoiduissa kanalarakennuksissa. Ne kasvavat vapaina lattialla ja kuopsuttelevat puhtaalla turvepehkulla. Hyvinvoivia kananpoikia ei tarvitse lääkitä eli kananpojat eivät saa antibiootteja tai muitakaan lääkkeitä.

Kananpoikien hyvinvointia ja kanalan olosuhteita tarkkaillaan kiertämällä kanalassa säännöllisesti. ”Valvomme laitteiden toimintaa 24 tuntia vuorokaudessa”, Rauno Laaksonen kertoo.

Laaksosten kotitilan oma hakevoimalaitos tuottaa lähes 90 prosenttia kanaloiden lämmitysenergiasta, vain ääriolosuhteissa talvella joudutaan turvautumaan kevytpolttoöljyyn.

Kariniemen Kanapartio kävi kesäkuussa 2017 tarkastamassa Laaksosten kotitilan.

KATSO VIDEO

https://www.youtube.com/watch?v=93ATrtj7Z7k&t=312s

Lankiniemen tila

Lankiniemen kotitila perustettiin 1900-luvun alussa. Tilalla on viljelty maata ja pidetty eläimiä: lehmiä, sikoja ja munivia kanoja. Vuonna 1983 Matti Lankiniemi osti tilan isältään ja neljä vuotta myöhemmin saapuivat ensimmäiset kananpojat. Aluksi Matilla oli tilaa 15 000 kananpojalle, mutta 90-luvun alussa tilalle rakennettiin myös 30 000 linnun kanala.

Vuonna 2009 mukaan tuli kotitilan neljättä sukupolvea edustava Miikka Lankiniemi. Hän rakensi kanalan 60 000 kananpojalle. Kun Matti vuonna 2016 jäi eläkkeelle, Miikka ryhtyi hoitamaa koko tilaa. Tällä hetkellä kotitilalle mahtuu yhtä aikaa kasvamaan jopa 105 000 kananpoikaa.

Lankiemen kotitilan kanalat lämmitetään hakelaitoksella. Tilalla viljellään vehnää ja rypsiä. Vehnä menee omiin tarpeisiin kananpoikien ruoaksi. Lintuja hoidetaan huolella ja kotitila pyritään pitämään siistinä. Tilalla työskentelee myös yksi ulkopuolinen työntekijä.

Lankisen Broileri

Lankisen kotitilalla kananpoikien kasvatuksella on pitkät perinteet. Ensimmäinen kanala valmistui vuonna 1975 ja nyt toiminnassa on mukana jo tilan viides sukupolvi. Toimintaperiaatteina tilan väellä on jatkuva kehitys ja uuden oppiminen avoimin mielin.

Kotitilan kanalat lämpiävät uusiutuvalla energialla. Lämpökeskuksessa käytettävän hakkeen raaka-aine tulee omista ja lähiseudun metsistä. Tilalla otettiin vuonna 2016 käyttöön ensimmäisten maatilojen joukossa aurinkoenergiajärjestelmä. Tällä hetkellä tilalla on toiminnassa kolme aurinkovoimalaa ja hiilidioksidipäästön vähennystä syntyy tilalla noin 18 tonnia vuodessa.

Lankisen kotitilan pelloilla kasvaa vehnää kananpoikien rehuksi. Naapuriviljelijöiden kanssa tehdään myös tiivistä yhteistyötä vehnän hankinnassa. Monipuolinen yhteistoiminta lähialueen yrittäjien kanssa tukee tilan omaa toimintaa.

Lehtimäen tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Luhtalan tila

Luhtalan kotitilan sukujuuret ulottuvat vuoteen 1922, jolloin tilan nykyisen isännän, Mikko Luhtalan, isoisä osti Salmela -nimisen paikan. Tilalla harjoitettiin maidontuotantoa sekä perinteistä peltoviljelyä, kunnes Mikon isä Toivo päätti lähteä hakemaan uutta tuotantosuuntaa tultuaan isännäksi. Ensimmäinen kanala rakennettiin vuonna 1976, seuraava 1987 ja kolmas vuonna 1997. Nykyinen isäntä Mikko osti tilan vanhemmiltaan vuonna 2008 päästyään armeijasta.

Luhtalan Tilan kaikki kanalat lämpiävät metsähakkeella. Omilla pelloilla viljellään vehnää kananpoikien ruoaksi. Pelloilla kasvaa myös ohraa ja härkäpapua vuorottelukasveina. Tilalla pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista. Kanalat kierretään kaksi kertaa päivässä ja niitä valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa uusimmalla teknologialla.

Marttilan tila

Marttilan tilalla on ollut asutusta jo rautakaudelta eli 1100-luvulta asti. Kirstilän suvun hallussa kotitila on ollut vuodesta 1919. Edellisen isännän äkisti kuoltua vuonna 2002 tilaa alkoi hoitaa neljättä sukupolvea edustava Saku Kirstilä. Perheeseen kuuluu myös vaimo Eeva sekä lapset Pinja 7 v, Aino 6 v ja Inka 4 v.

Kotitila sijaitsee kätevästi vain kuuden kilometrin päässä Turun torilta. Kananpoikien kasvatuksen lisäksi tilalla viljellään vehnää, rypsiä ja härkäpapua. Kaikki tilan rakennukset lämpenevät metsähakkeella.

Tilan ensimmäinen kanala on otettu uuteen käyttöön. Nykyään siellä toimii Luomuspaja, jossa järjestetään kädentaito-ohjauksia sekä erilaisia tapahtumia, kuten virkistyspäiviä ja teemajuhlia.

Mattilan broileri

Mattilan kotitila on ollut saman suvun hallinnassa jo vuodesta 1592. Tilalla on ollut viljelyä alusta alkaen. Vuonna 1978 Jukka Mattila aloitti kananpoikien kasvatuksen. Myöhemmin, vuonna 2005, tilaa siirtyivät isännöimään Jukan pojat Tero ja Tomi Mattila.

Nykyään kotitilalla on huomattavasti enemmän niin peltoja kuin kananpoikiakin. Kananpojat elävät uudistetuissa kanaloissa, joissa niiden kasvua tarkkaillaan kellon ympäri viikon jokaisena päivänä. Kananpojat saavat rehun lisäksi puhdasta ja hyvää viljaa tilan omilta mailta.

Mattilan tilalla on oma rehunkuljetusauto. Kotitilalla tehdään myös viljan rahtipuintia, kuivausta sekä monenlaista kuljetustyötä.

Muuvilan tila

Muuvilan kotitilan tarina alkoi, kun nykyisen isännän Juha Muuvilan isovanhemmat hankkivat lähellä sijaitsevan Karin tilan 1920-luvulla. Tilalle rakennettiin navetta ja asuinrakennus vuosina 1948-1949. Ensin tilalla tuotettiin pääasiassa maitoa ja kananmunia, ja vuonna 1987 Juhan vanhemmat aloittivat kasvattamaan Kariniemen kananpoikia. Juha ja hänen vaimonsa Jaana ovat toimineet yrittäjinä vuodesta 2010. Heidän kanssaan Muuvilan tilalla asuvat perheen kolme lasta sekä kissa.

Kananpoikien syömä kokonainen vehnä kasvatetaan tilan omilla pelloilla. Viljelykiertokasvina viljellään pääasiassa kauraa, joka sekin käytetään kananpoikien ruoaksi. Kanalassa syntyvä lanta puolestaan palautetaan ravinteiksi tilan pelloille. Metsän harvennukset hyödynnetään hakkeeksi, jolla tuotetaan tilalla tarvittava lämpö. Vuodesta 2018 alkaen suuri osa kotitilalla käytettävästä sähköstä saadaan omista aurinkopaneeleista.

Muuvilan tilalla arvostetaan kotimaisuutta, kestävää kehitystä ja kiertotaloutta. Lintujen hyvinvoinnista huolehtimalla ja ympäristön hoitamisella varmistetaan Karinkulmalla tuotettujen Kariniemen tuotteiden terveet raaka-aineet. Yrittäjät tahtovat kehittää tilaansa niin, että se säilyy mielekkäänä työpaikkana sekä asuinympäristönä omistajilleen.

Myllymäen tila

Myllymäen tilalla Ruskolla kananpoikien kasvatus alkoi 1970-luvun alussa. Nykyisen isännän Mikko Nikulan isoisä perusti broileritilan entisen maatilansa naapuriin, kun suvun alkuperäinen maatila oli siirtynyt sukupolven vaihdoksessa Nikulan isän veljelle. ”Isoisäni rakennutti ensimmäisen kasvatushallin 1971 ja toisen seuraavana vuonna. Nyt halleja on kolme”, Nikula kertoo.
70-luvun lopussa isoisä soitti Mikko Nikulan isälle Helsinkiin ja kysyi ”tuletko kasvattamaan Ruskolle kananpoikia”.

Nikulan perhe muutti Helsingistä Ruskolle 1979. Fyysikkotaustainen Nikula pohtii teknologiateollisuudessa uraa luoneen isänsä ja itsensä tahtoa jatkaa Kariniemen kotitilallisina. ”Ilmeisesti meillä on jotenkin vahvasti jalat ja juuret täällä Ruskolla. Maatalousyrittäjänä näet työsi tulokset koko ajan.”
Nikulan isä yhtiöitti Myllymäen Broilerin 1990. ”Minusta tuli silloin 18-vuotiaana osakas ja vähemmistöosuudet omistaneet tätini lunastettiin yhtiöstä pois. Muutin Turkuun ja yliopistoon opiskelemaan, mutta kävin täällä kotitilalla jatkuvasti töissä.”

Mikko Nikulan totuuden hetki koitti 1997, jolloin isä kysyi: Aiotko jatkaa kanan kasvattajana? Vastaus oli kyllä. Tilaa laajennettiin. Mikko Nikulasta tuli Myllymäen tilan isäntä 2003, ja hän muutti takaisin Ruskolle. ”Tein töitä vuoteen 2009 saakka sekä Nokian kansainvälisessä yksikössä että täällä Myllymäen tilalla.”

Elina, Mikko ja Eeva Nikula

Nikulan mielestä vastuullisuus ja ammattitaito ovat kannattavan maataloustuotannon ja kananpoikien kasvatuksen perusta. ”Tilamme yhtiöittäminen avasi nämä tavoitteet minulle jo varhain. Kariniemen kotitiloillahan kananpoikien hyvinvoinnista ja terveydestä pidetään niin hyvää huolta, ettei niitä tarvitse lääkitä antibiooteilla kuten esimerkiksi Keski-Euroopassa. Siellähän ja muualla maailmassa antibioottien käyttö broilerien hoidossa on jokapäiväistä.”

”Nyt osaamme jo kertoa suomalaisille kuluttajille koko ajan paremmin, miksi heidän kannattaa maksaa Kariniemen kananpoikien laadusta enemmän. Kananpoikien kasvatusaika on viisi viikkoa. Sen jälkeen on kahden viikon siivoustauko, jolloin halli puhdistetaan täysin ja pehku vaihdetaan. Tämä poikkeaa keskieurooppalaisesta jatkuvan tuotannon käytännöstä täysin. Me tuottajathan maksamme vastuullisen kasvatustapamme, sillä meiltä jää vuodessa kolme erää kasvattamatta.”
Nikula painottaa, että vastuullinen tuotanto ja hyvinvoivat kananpojat synnyttävät arvoketjun, jolla tuottajan on saatava laadusta tulosta. Kuluttaja puolestaan saa hyvää, turvallista ja puhdasta lihaa.

Myllymäen tilan toimintamalliin kuuluu verkostoitunut yhteistyö ja ulkoistus. ”Vuokraamme kananpoikien ruokintaan tarvittavat vehnäpellot ja tarvitsemamme koneet. Tila työllistää yhdessä Nikulan serkun Tibunet -tilan kanssa yhden kokopäiväisen työntekijän: tilanhoitaja Jarmo ”Japi” Virtasen.

Jarmo Virtanen ja Mikko Nikula

Nikula on päättänyt erilaistua keskikokoisella kotitilallaan huippulaatuisen kananpojan kasvatukseen. Tilalla onkin jo hyviä kokemuksia Kanalassa kuoriutunut -tuotantotavasta.

Myllymäen tilan kolmihenkisessä Nikulan perheessä ei vielä mietitä sukupolvenvaihdoksia. Elina ja Mikko Nikulan pieni Eeva-tytär saa valita kaikessa rauhassa oman elämänpolkunsa.

Myllymäen pihapiirissä ei ole enää alkuperäistä myllynkiveä. Niinpä olikin hieno yllätys, kun Nikulat saivat häälahjaksi Elinan enon loimaalaisen tilan myllynkiven.

Mäkelän tila

Mäkelän kotitila on ollut Setälän suvun omistuksessa 1930-luvulta lähtien. Kananpoikien kasvatus aloitettiin tilalla yli 30 vuotta sitten, vuonna 1986.

Mäkelän kotitilalla kananpojat saavat syödäkseen oman tilan pelloilla kasvanutta vehnää. Vehnän lisäksi tilalla viljellään myös kauraa.

Mäkiperen tila

Mäkiperen tila sijaitsee Euran kunnan Kiukaisten kylässä. Kotitilalla alettiin kasvattaa kananpoikia vuonna 1991, lypsykarjasta luopumisen jälkeen.

Mäkiperen kotitilan pelloilla on viljelyksessä viljoja, punajuurta ja heinää. Tilalla on myös aktiivista hevoskasvatus- ja -kilpailutoimintaa niin ravi- kuin ratsupuolella.

Nalkin tila

Kiikalan maalaismaisema todella tuntuu Suomen ruoka-aitalta. Siellä sijaitseva Uudentalon kotitila eli perinteiseltä nimeltään Nalkin tila oli 1970-luvun alussa myytävänä.

"Vanhempani ostivat tämän tilan vuonna 1972", kertoo tilan nykyinen isäntä Ilkka Uusitalo. "Olemme vanhaa maataloussukua, mutta tämä tila ei ole sukutila. Isäni Arimo Uusitalo on maanviljelijäperheestä, mutta hänen veljensä jäi pitämään perheen kotitilaa.

Kun Ilkka Uusitalon vanhemmat tulivat Nalkin tilan omistajiksi, tila oli huonossa kunnossa. "Siitä sitten lähdimme tilaa ja ympäristöä kehittämään. 1976 rakensimme ensimmäisen kanalan, ja kananpoikia on kasvatettu nyt jo neljänkymmenen vuoden ajan."

Vuosikymmenien kehitystyö on tuottanut upeaa tulosta, sillä nykyään Nalkin tila on yksi Suomen hienoimmista maatalousympäristöistä. Ilkka ja tilan emäntä Päivi Uusitalo suhtautuvat tilansa huippumaineeseen iloisen ylpeinä ja samalla tietoisen innostuneina jatkuvan kehitystyön tarpeesta.

Ilkka Uusitalo on jo pitkään avoimesti kertonut kananpoikien kasvatuksesta. Hän oli kymmenisen vuotta sitten ensimmäisenä avaamassa kasvattamon ovia myös ulkopuolisille tarkkailijoille. Broilerikasvattamoiden hygienia on äärimmäisen tärkeää ja siksi jokaisen on mentävä kanalaan terveenä, puhtaana ja hyvin suojautuneena.

”Puhtaus on perusta kananpoikien hyvinvoinnille ja terveydelle. Emme lääkitse lintuja antibiooteilla emmekä muilla lääkkeillä.”

Nalkissa kananpojille maistuvat oman tilan vehnänjyvät.

”Kananpojat syövät merkittävissä määrin oman tilan kevätvehnää. Vehnä on täysjyväviljana kananpoikien luontaista ravintoa ja toimii myös hyvin virikkeenä kananpojille. Viljelemme itse korkealaatuista ja valkuaispitoista vehnää. Vehnänjyviä sekoitetaan kananpoikien syömään rehuun. Tärkeää on myös se, että kananpojat juovat puhdasta vettä vapaasti.”

Kaikkien Kariniemen kotitilojen tapaan Nalkin kotitilallakin kananpojat elävät lämmitettävissä ja ilmastoiduissa kanalarakennuksissa. Ne kasvavat vapaina lattialla ja kuopsuttelevat puhtaalla turvepehkulla.

Ojalan tila

Reima Ojala edustaa jo kymmenettä sukupolvea Ojalan kotitilalla, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1726 saakka. Reiman vanhemmat vaihtoivat maidontuotannosta kananpoikien kasvatukseen vuonna 1987. Tila siirtyi Reimalle ja hänen vaimolleen Mariannelle sukupolvenvaihdoksen myötä vuonna 2006. Nykyään kotitilalla on neljä kanalaa, joihin mahtuu yhtä aikaa jopa 90 000 lintua. Vuonna 2012 tila yhtiöitettiin nimellä ROBRO OY.

Kotitilaan kuuluu noin 45 hehtaaria peltoa, jolla viljellään tärkkelysperunaa ja kauraa, sekä tilalla kasvavien kananpoikien ruoaksi vehnää. Kauran kuoret käytetään hyödyksi polttoaineena lämpölaitoksessa. Vuoden 2017 keväällä kotitila on investoinut myös aurinkovoimalaan, josta saatava sähkö hyödynnetään kananpoikien kasvatuksessa.

Isäntä Reima Ojala keksii ja rakentaa erilaisia työvälineitä helpottamaan arjen askareita. Kuvassa näkyy hänen tekemänsä sähkökäyttöinen peräkärrypolkupyörä.

Paarskylän Kartano

Tämän kotitilan historia ulottuu keskiajalle, merkintöjä tilan omistuksesta löytyy 1400-luvulta alkaen. Sittemmin kartanolla on ollut monia eri omistajia. Viimeiset sata vuotta tila on ollut saman suvun hallussa. Aiemman isännän Juha Kaarlosen isoisä osti osuuden kartanosta vuonna 1901 ja sai sen kokonaisuudessa haltuunsa 1905. Juha Kaarlonen on isännöinyt tilaa vuodesta 1976 alkaen ja vuonna 2022 isännän saappaisiin astui Kyösti Kaarlonen.

Tilalla on ollut aiemmin muun muassa navetta sekä juustomeijeri. Kartanossa on toiminut myös maatalouskauppa, kauppapuutarha sekä kalankasvattamo, jossa kasvatettiin taimenia. Kananpoikia tilalla on kasvatettu vuodesta 1971 alkaen. Juha Kaarlonen aloitti kasvatustoiminnan isältään vuokratuissa tiloissa. Tilan ensimmäiset kananpojat kasvatettiin käytöstä poistettuun navettaan remontoidussa kasvattamossa. Idea kananpoikien kasvatuksesta oli syttynyt pari vuotta aiemmin Haukilan kartanoon suuntautuneella tutustumisretkellä.

Kananpoikien kasvatuksen lisäksi tilalla harjoitetaan peltoviljelyä. Linnuille syötettävä vehnä tuotetaan itse. Kanaloissa syntyvä lanta puolestaan hyödynnetään täysimääräisesti tilan viljelyksessä olevilla pelloilla. Syys- ja kevätvehnän lisäksi tilan viljelykierrossa on mallasohraa, rapsia, härkäpapua sekä heinien siemenviljelyksiä. Kanaloiden lämmitys hoidetaan puuhakkeella. Lämpöä johdetaan kasvatushalleihin seinäpattereiden lisäksi vesikiertoisella lattialämmityksellä. Valtaosa tilan viljasadosta kuivataan ja varastoidaan kuivaavissa siiloissa, joissa kuivausilma lämmitetään hakelämmöllä. Tilan alueella sijaitsee myös rauhoitettu lehtoalue, joka kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Peltolan Broileritila

Peltolan Broilertilan perusti nykyisen isännän isoisoisä 1900-luvun alussa. Tämänhetkinen isäntäpariskunta edustaa siis tilan neljättä sukupolvea ja he ovat hoitaneet kotitilaa vuodesta 2014. Kananpoikien kasvatus aloitettiin tilalla jo aiemmin, vuonna 1988.

Peltolan Broilertilalla kanalat lämpenevät lähialueen ensiharvennusmetsistä saadulla hakkeella. Hakepuut hankitaan omilla metsäkoneilla tai ostetaan paikallisilta metsänomistajilta. Paikallinen yrittäjä tekee puista haketta. Lintujen syömä vehnä tulee tilan omilta pelloilta. Yhteen kanaloista on uusittu led-valot. Nyt linnut saavat tasaisesti valoa ja niiden yöaika alkaa ja päättyy rauhallisesti 30 minuutin valohimmennyksellä.

Tilan kanaloissa on etäyhteysvalvonta, jota isäntäväki voi hallita omilta matkapuhelimiltaan tai tietokoneelta. Mahdolliset hälytykset kanalasta tulevat puhelimeen soittona ja tekstiviestinä. Lisäksi kanaloissa on 24/7 tallentava videovalvonta, jota myös pystytään seuraamaan etänä. Näiden molempien avulla lintuja voidaan valvoa erittäin tarkasti ympäri vuorokauden.

Pietilän tila

Pietilän kotitila on ollut samalla suvulla vuodesta 1721 alkaen. Maatila on elänyt sukupolvien saatossa. Se on toiminut niin nautakarjan tarkkailutilana kuin sikatilana ennen kuin vähitellen keskittyi laajamittaisemmaksi siipikarjatilaksi. Ensimmäinen broilerikanala rakennettiin vuonna 1984 ja sittemmin tilalle tuli myös munintakanoja.

Lintujen tarvitsema rehu tuotetaan omalla tilalla. Energiaa taas saadaan lähialueen puuhakkeesta. Tilalla tuotettu lähiruoka on koottu lähialueen tuottajien ja työntekijöiden tekemästä työstä.

Punton tila

Punton kotitila perustettiin vuonna 1948. Tila lohkaistiin silloin kantatilasta, joka tunnetaan nykyään nimellä Mäki-Punto. Kantatila syntyi jo 1700-luvun alkupuolella. Punton tilan nykyiset omistajat ovat kolmas sukupolvi tilalla ja toinen sukupolvi, joka kasvattaa kananpoikia. Apuna tilan töissä hääräävät myös perheen kaksi innokasta traktorimiestä. Ikää heillä on komeat neljä ja seitsemän vuotta.

Punton tilalla on kasvatettu kananpoikia jo noin kolmekymmentä vuotta. Tilan kananpojat saavat syödä tilan omilla lähipelloilla kasvanutta vehnää, joka on viljelty glyfosaattivapaasti. Siipikarjan lisäksi tilalla on erikoiskasvinviljelyä, kuten nurmen piensiementuotantoa sekä öljykasveja.

Puotusen tila

Puotusen kotitila sijaitsee Varsinais-Suomessa, Nousiaisten kunnan samannimisessä Puotusen kylässä. Puotunen mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa 1432. Vuonna 1479 tila luovutettiin Naantalin birgittalaisluostarille, jonka hallussa se oli vuoteen 1556. Kirkolta tila siirtyi Ruotsin kruunun omistukseen ja pysyi kruunun tilana aina vuoteen 1766, jolloin se ostettiin perintötilaksi. Ruotsin vallan aikana tilasta ja kylästä käytettiin nimeä Puotuis/Puotus. Suomalaisuuden aikana nimeen lisättiin -nen pääte ja tilan nimeksi tuli Puotunen, joka otettiin myös suvun sukunimeksi.

Nykyisen Puotusen suvun hallussa tila on ollut vuodesta 1831. Karjatalous on ollut tilan koko historian ajan pääelinkeinona aina vuoteen 1960 asti, jolloin lehmistä luovuttiin ja alettiin hakea uusia tuotantomuotoja. Ensimmäiset untuvikot hankittiin koemielesessä jo vuonna 1962, ensimmäisten tilojen joukossa Suomessa. Sopimus LSO-osuuskunnan kanssa tehtiin huhtikuussa 1966. Kotitilalta on toimitettu kananpoikia jatkojalostukseen ja kuluttajille yhtäjaksoisesti yli 50 vuotta. Tällä hetkellä jo neljäs sukupolvi on ollut mukana vastaanottamassa uusia untuvikkoja.

Puputin tila

Puputin kotitila Euran avarassa maisemassa on alun perin pieni siirtolaistila. "Pappani tuli tänne Euraan isännäksi sodan jälkeen," kertoo tilan nykyinen isäntä Heikki Puputti. "Minun isäni keskittyi alussa pääasiassa sikojen kasvatukseen ja avomaavihannesten viljelyyn. Kariniemen kananpoikien kasvatuksen hän aloitti 1990."

Puputin tilalla kananpoikien kasvatusta ovat jatkaneet vuodesta 2011 Heikki ja hänen vaimonsa Pauliina. Kuuden vuosikymmenen aikana tila on kasvanut pienestä siirtolaistilasta nykyaikaiseksi maatilaksi, jossa harjoitetaan myös muuta yritystoimintaa. 

”Olemme omavaraisia kananpoikien ravinnoksi käytettävän vehnän suhteen ja jonkin verran myymme sitä myös muille tiloille. Kiireisimpinä aikoina työllistämmekin kaksi perheen ulkopuolista työntekijää. Vehnän lisäksi viljelemme mallasohraa, ruista, öljykasveja ja kuminaa”, kertoo Heikki Puputti.

Puputin kotitilalla kuten muillakin Kariniemen kotitiloilla kasvatetaan nykyisin entistä pienempiä kananpoikia. ”Nyt linnut ovat koko kasvuaikansa entistä liikkuvaisempia, ja minun on helppo seurata niiden terveyttä ja hyvinvointia”, Heikki Puputti sanoo.
Kaikkien Kariniemen kotitilojen tapaan Puputin kotitilallakin kananpojat elävät lämmitettävissä ja ilmastoiduissa kanalarakennuksissa. Ne kasvavat vapaina lattialla ja kuopsuttelevat puhtaalla turvepehkulla. Hyvinvoivia kananpoikia ei tarvitse lääkitä, ne eivät saa antibiootteja eivätkä muitakaan lääkkeitä.

 Kananpoikien hyvinvointia ja kanalan olosuhteita tarkkaillaan kiertämällä kanalassa säännöllisesti. Laitteiden toimintaa valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa.

”Meille on tärkeintä tuottaa kotimaista puhdasta ruokaa."

Maatalouden lisäksi Heikki tuo maahan maansiirto- ja maatalouskoneita ja Pauliina on ammattivalokuvaaja. Tilan neljäs polvikin kasvaa jo kovaa vauhtia työhön mukaan.

Pusan tila

Pusan kotitila sijaitsee Alastaron Annisten kylässä Loimaalla, idyllisessä joen halkomassa peltomaisemassa. Paikalla on ollu tilanpitoa ainakin 1540-luvulta lähtien ja nykyinen päärakennuskin on 150 vuotta vanha. Tila on toiminut aikoinaan niin rusthollina kuin satulaseppien asuinpaikkana. Pusa on ollut jo vuosisatoja harvinainen yksinäistila eli kylänsä ainoa tila. Nykyisen suvun hallussa tila on ollut vuodesta 1927, jolloin nykyisen isännän isoisoisä osti tilan ja muutti sinne perheineen. Paikallisesti Pusa ja pusalaiset ovat tunnettuja ja tarinoita riittää etenkin vanhemman väen keskuudessa, mikä on seurausta lähinnä sodankäyneen sukupolven villeistä edesottamuksista sekä tilalla että kylillä.

Tänä päivänä Pusan tilalla keskitytään kananpoikien kasvattamiseen, jonka nykyisen isännän vanhemmat aloittivat vuonna 1986. Kasvatus on ollut iso osa tilan identiteettiä jo yli 30 vuotta, ja se kiinnostaa usein myös tilalla vierailevia kaupunkilaisia ja lapsia tai muualla tavattuja uusia tuttavuuksia. Isäntäväki pitää tärkeänä, että kiinnostuneille tuodaan avoimesti esiin toimintaan liittyviä asioita: kananpoikien hyvät olosuhteet, puhdas ja laadukas suomalainen liha, työn ja eläinten vaikutus arkeen. Kotitilalla ei nykymittakaavassa ole suuria määriä lintuja, mutta se tekee kasvatustyöstä nopealiikkeistä ja muutoksiin sopeutuvaa. Parasta on lintujen tarkkailu ja ammattitaidon kehittäminen seuraamalla niiden käyttäytymistä.

Kasvatuksessa on selkeät toistuvat työvaiheet, jotka palkitsevat tekijänsä. Ensin on tyhjä, kuin uudeksi siivottu ja pesty kasvattamo, joka on valmiina ottamaan untuvikot vastaan. Sitten untuvikkoaika, joka on hyvin tärkeä kananpoikien kasvulle. Kasvatuksen, ruokinnan ja olosuhteiden pitäminen optimaalisina. Viimeinen työvaihe on hallin puhdistus, jota seuraa ansaittu tauko. Lintujen lähdettyä tulee kuitenkin nopeasti taas se vanha tuttu tunne: "olisipa mukava kun uudet linnut jo tulisivat". Kiintymys kananpoikiin on aina olemassa.

Kasvatuksessa syntyvää ravinteikasta kuivikelantaa käytetään omilla viljelyksillä, ja samalla saadaan loimaalaiseen savimaahan paljon kaivattua eloperäistä ainetta. Tilan peltopinta-alaa on voimakkaasti kasvatettu vuokraamalla ja viljelyssä keskitytään laadukkaan elintarvikeviljan tuottamiseen. Osa kotitilan vehnästä annetaan ruoaksi kananpojille. Tilanpito on isännän pääelinkeino, mutta hiljaisempina aikoina ehtii käydä myös "kesätöissä" moottoripyöräkaupassa sekä talvella tehdä metalliyrityksille alihankintaa. Emäntä käy tilan ulkopuolella töissä, mutta on tarvittaessa apuna myös tilalla kanalassa ja pellolla. Myös uuden polven isännän alku on innokkaasti mukana lintujen hoidossa ja traktorihommissa. Isännän on myös vapaa-ajallaan vaikea irrottautua työhön liittyvistä asioista - kananpojan siipiä menee lähes määrättömästi kesäisin grillattuna ja talvella uunissa valmistettuna.

Rantalan tila

Rantalan kotitila sijaitsee Kokemäellä Tuomaalan kylässä. Tila on siirtolaistila, jonka nykyisen isännän isovanhemmat perustivat tullessaan Karjalasta vuonna 1948. Nyt tilaa hoitaa kolmas sukupolvi.

Kotitilalla aloitettiin kananpoikien kasvatus vuonna 1992. Tilan viljelykierrossa on heinä, vehnä, kaura ja viherkesanto. Lisäksi tilalla harjoitetaan metsätaloutta. Isäntä on erähenkinen kaveri, jonka metsästys- ja kalastusharrastuksia on helppo toteuttaa kananpoikien kasvatuksen ohessa.

Rauhalinnan tila

Rauhanlinnan kotitila on tullut nykyiselle suvulle vuonna 1960. Kananpoikien kasvatus aloitettiin seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1976.

 
Kananpoikien kasvatuksen lisäksi tilalla harjoitetaan peltoviljelyä ja metsätaloutta. Tuotannossa panostetaan laatuun ja tila on verkostoitunut tehokkaasti tekemällä yhteistyötä useiden naapuritilojen kanssa. Esimerkiksi lintujen ravintona käytettävä vehnä kasvaa viiden kilometrin säteellä kotitilasta.

Riihimäen tila

Riihimäen kotitila sijaitsee Pöytyällä ja on ollut samalla suvulla vuodesta 1918 asti. Tilaa pitää tällä hetkellä neljäs sukupolvi, veljekset Antti ja Teemu Pohjola. Heidän vanhempansa aloittivat kananpoikien kasvatuksen tilalla vuonna 1987. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2014 ja samalla tiloja laajennettiin vastaanottamaan entistä enemmän kananpoikia.

Veljeksistä Antti asuu kotitilalla vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Perheeseen kuuluu myös kissa ja kaksi koiraa. Teemu taas asuu 10 kilometrin päässä avopuolisonsa ja poikansa kanssa.

Riihimäen kananpojat saavat syödäkseen oman kotitilan vehnää, ja lisää ostetaan tarvittaessa lähitiloilta. Viljelykiertoon kuuluu myös ohra, kaura, rapsi ja rypsi. Kaikista kananpojille annettavista vehnistä otetaan aina vilja-analyysit vehnän laadun varmistamiseksi. Tilaa ja tuotantoa pyritään kehittämään, jotta pysyttäisiin muun kehityksen mukana. Siksi tilan kaikki lämpö tuotetaan uusiutuvalla energialla omassa hakelämpökeskuksessa ja kesän aikana on tarkoitus myös rakentaa oma aurinkopaneelikenttä.

Ruissalon tila

Ruissalon kotitila sijaitsee Eurajoella ja sen omistavat veljekset Ari ja Timo Tyykilä. Tila on erotettu Vuojoen kartanosta 1920-luvun lopulla. Se on ollut nykyisen omistajasuvun hallinnassa vuodesta 1934. Nyt maataloutta tilalla harjoittaa yhtymä Tyykilä Ari ja Tyykilä Timo.

Veljekset edustavat Ruissalon kotitilan kolmatta sukupolvea. Heidän vanhempansa aloittivat kananpoikien kasvatuksen vuonna 1986. Sen lisäksi tilalla viljellään kasveja, kuten tärkkelysperunaa, sokerijuurikasta ja kaikkein tärkeimpänä ruokateollisuusperunaa. Viljaa kotitilalla viljellään omaan käyttöön kananpoikien ruoaksi.

Ruususen tila

Niin kauan kun kananpoikia on kasvatettu Suomessa, on mukana ollut myös Ruususen kotitila. Tällä hetkellä lintuja hoitavat yhdessä tilan kolmas ja neljäs sukupolvi.

Ruususen tilalla ohjenuorina ovat kolme hoota: huolellisuus, hygienia ja lintujen hyvinvointi. Alla olevassa kuvassa näkyy kotitilan vanha kanala, jossa kasvatus 60-luvun alussa aloitettiin.

Saarisen tila

Saarisen kotitila ostettiin nykyiselle suvulle vuonna 1963. Sen jälkeen tila on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Kananpoikia kotitilalla on kasvatettu vuodesta 1989.

Ahkerana apurina tilalla toimii isäntäväen lapsenlapsi Väinö.

Sarkainsuon tila

Sarkainsuon kotitila sijaitsee Pöytyällä, noin 46 kilometriä Turusta. Tila on osa vanhaa sukutilaa, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1555. Tilan nykyinen isäntä Veikko Uski on tilan XIV sukupolvi. Osakkaana tilalla on myös seuraavaa sukupolvea edustava Veikon tytär Maria Kelkka.

Kotitilalla on keskitytty kananpoikien kasvattamiseen. Vehnää viljellään kananpoikien ruoaksi. Energia tuotetaan ekologisesti. Lämmitys saadaan hakkeesta ja aurinkovoima tuo sähköä lähes puolet tilan tarpeesta.

Aina ennen uusien tipujen saapumista kotitilan kanala pestään huolella. Pesun jälkeen tilat ovat tyhjillään vähintään kaksi viikkoa. Näin varmistetaan, että untuvikot saavat hygienisen kasvuympäristön.

Sepän tila

Sepän tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1540. Vuosien aikana tilalla on tuotettu maitoa, kasvatettu lihakarjaa ja viljelty leipä- ja rehukasveja. Tila siirtyi luomutuotantoon vuonna 2012. Nykyään tilalla kasvatetaan broilereita ja viljellään luomuviljaa.

Maatalouden lisäksi tilan nykyinen omistaja tekee metsänhoitotöitä, pihapuiden kaatoja ja hoitoleikkauksia. Broilerinkasvatuksesta vastaavat isä ja poika Juha ja Juho Seppä. Tilalla työskentelee lisäksi yksi ulkopuolinen työntekijä.

Tilan tavoitteena on mahdollisimman ympäristöystävällinen tuotanto. Broilerin rehu tulee Satarehu Oy:ltä. Vehnä tuotetaan osin itse, mutta sitä ostetaan myös toisilta tuottajilta. Tuotantohallien lämmönlähteenä on hake, ja aurinkokennot tuottavat osan tarvittavasta sähköstä. Luomupelloilla kasvaa palkokasveja, viljaa ja nurmikasveja.

Simolan tila

Simolan kotitila sijaitsee Pöytyän pitäjän Himaisten kylässä. Se on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1555. Tällä hetkellä tilaa hoitaa suvun neljästoista sukupolvi.

Simolan tilalla on kasvatettu kananpoikia yli 30 vuotta. Kotitilan lämpö tuotetaan puulla ja sähkö aurinkoenergialla.

Suosaaren tila

Suosaaren kotitila perustettiin vuonna 1911 jakamalla Euran Sorkkisten kylästä Juuselan tila kahtia. Juuselan tila oli yksi Sorkkisten viidestätoista kantatilasta. Suosaaren tilan nykyinen isäntä Juho edustaa sen neljättä sukupolvea. Hänen toimestaan kananpoikien kasvatus aloitettiin tilalla vuonna 2023.

Suosaaren tilalla pyritään tuottamaan laadukasta kananpojan lihaa eläinten hyvinvoinnin ehdoilla ja ympäristö huomioiden. Kananpoikien kasvatus ja peltoviljely tukevat toisiaan tehokkaasti. Kananpojille syötettävä vehnä saadaan kotitilan omilta pelloilta ja kanalassa syntyvä lanta hyödynnetään vastavuoroisesti peltoviljelyssä. Tilan viljavat pellot sijaitsevat pääosin tilakeskuksen ympärillä. Pelloilla viljellään kananpoikien ravinnon lisäksi monipuolisesti myös ruista, mallasohraa, leipävehnää ja öljykasveja.

Säterin kotitila

Säterin tilaa Säkylän Vuorenmaassa on viljelty yli puolivuosisataa. Peltola-niminen tila lohkottiin toisesta tilasta vuonna 1947. Perhetilaa viljellään kolmannessa polvessa neljännen polven kasvaessa tilan arkeen.

Tilamme päätuotantosuunta on siipikarjantuotanto sekä viljanviljely. Tilaa on kehitetty määrätietoisesti koko ajan eteenpäin. Broilerien kasvatusosastot ovat nykyaikaisia sekä uusimmalla tekniikalla ja tietojärjestelmillä varustettuja. Lämpökeskus lämmittää kaikki tilan rakennukset ja kuivaa myös viljat kotimaisella energialla. Tällä hetkellä energianlähteenä käytämme kaurankuorta, jota syntyy rehutehtaan sivutuotteena.

Teemme jatkuvaa tuotannon seurantaa ja kehitämme toimintatapojamme tiiviissä yhteistyössä Kariniemen kanssa. Päivämme koostuvat asioiden suunnittelusta, aikataulutuksesta ja kokonaisuuden johtamisesta. Haluamme aidosti kehittää omaa toimintaamme ja kilpailukykyämme.

Tilalla on peltoviljelyä omilla ja vuokrapelloilla. Viljelemme mahdollisimman nykyaikaisella ja tehokkaalla kalustolla sekä pienellä työvoimalla energiaa säästäen. Broilerinlanta kierrätetään tehokkaasti lannoitteena niin omilla kuin yhteistyökumppaneiden pelloilla. Pääkasvina on vehnä, jota viljellään broilerin rehuksi. Vehnän lisäksi tilalla viljellään kiertokasveina muita viljoja sekä öljykasveja. Peltoviljelyssä tavoitteena on mahdollisimman korkea sato ja vehnän valkuaistaso, joka vastaa parhaiten broilereiden ruokintatarpeisiin.

Elämme koko perhe maatilan vilkasta arkea, jossa lapset ovat mukana tilan touhuissa. Apunamme on kolme työntekijää ja kausityövoimaa.

Tammen tila

Tammen kotitilan historia alkaa 1930-luvulta. Tila on kasvanut ja kehittynyt, ja lähes omavaraistaloudesta on siirrytty erikoistuneeseen sopimustuotantoon.

Kotitilan kanalat tuottavat myös turvelantaa pelloille, joilla viljellään luomusiementä. Lähimetsien hakkeella lämmitetään kanalat ja kuivataan vilja. Aurinkopaneelit ja pieni tuulimylly tuottavat osan tilan käyttämästä sähköstä.

Kotitilan motto on: ”Koko ajan hyvää hoitoo ja pientä laittoo.”

Tattisen tila

Tattisen kotitilalla on kasvatettu kananpoikia vuodesta 1991. Tilalla myös viljellään viljaa. Pelloilla kasvaa vehnää, härkäpapua, rypsiä, rapsia ja kuminaa. Tällä hetkellä tilaa hoitaa toinen sukupolvi.

Tattisen tilan miehet ovat innokkaita metsästäjiä, sekä hirvenjuoksijoita että hirvenhiihtäjiä. Urheilu on vastapainoa työlle ja tapa pysyä hyvässä kunnossa. Liikunnalla on todella iso merkitys tilan hyvinvoinnille.

TATTISEN TILA (MTY)

Kivistön kotitila on osan kahden tilan kokonaisuutta. MTY Tattinen & Kivistön tarina sai alkunsa, kun kaksi tilaa osti yhdessä kanalan vuonna 2002. Tilan nimi on oikeastaan Perälä, mutta lähes aina on puhuttu TK-yhtymästä, joka tulee omistavien tilojen sukunimien ensimmäisistä kirjaimista. Kivistön puolella tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2012 ja uusi sukupolvi on kasvanut kananpoikien hoitoon pienestä pitäen.

Kananpoikia hoitaa siis kahden maatilan väki ja työt on jaettu puoliksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aamukäynnit hoitaa toinen ja iltakäynnit toinen. Myös muut toimet jaetaan samalla kaavalla: toinen esimerkiksi tyhjentää hallin edellisten kananpoikien jäljiltä ja toinen pesee sen uusia varten. Tilalla kiinnitetään erityishuomiota lintujen hyvinvointiin pienestä tipusta lähtien, ja tilan väelle on sydämen asia, että linnut kasvavat ja voivat hyvin.

 
Yhtymän osakkaat harrastavat metsästystä intohimoisesti ja ovat mukana seuratoiminnassa. Kivistöillä metsästysinnostus on kulkeutunut isältä pojalle jo useamman sukupolven ajan samoin kuin maatalouskin ja innostus sitä kohtaan. Tärkeintä harrastuksessa on luonnossa liikkuminen ja rauhoittuminen työn ohessa. Mikään ei tunnu paremmalta kuin kuunnella koiran haukkua aamulla usvaisessa metsässä ja seurata sen työskentelyä riistan parissa. Yhtä suurella intohimolla kotitilalla suhtaudutaan lintujen kasvatukseen, hyvinvointiin ja hoitoon.

Torkkelin tila

Torkkelin kotitila on ollut samalla suvulla jo isovihan ajalta alkaen. Nykyinen isäntä Mikko on pitänyt tilaa vuodesta 2004. Puoliso Elina puolestaan käy tilan ulkopuolella töissä. Torkkelin tila työllistää jonkun verran ulkopuolisia työntekijöitä.

Mikon vanhemmat aloittivat kananpoikien kasvatuksen vuonna 1985. Sittemmin tilaa on kehitetty voimakkaasti. Kotitilalla on otettu käyttöön ympäristöystävällistä ja energiatehokasta tekniikkaa sekä kasvatuksen että peltoviljelyn avuksi. Esimerkiksi kanaloissa ja kaikessa viljankuivatuksessa tarvittava lämpö tuotetaan keskitetysti biolämmityksellä.

Kotitilan kananpojille pyritään tarjoamaan parhaat mahdolliset olot vuorokauden ympäri ja erilaisiin poikkeusolosuhteisiin on varauduttu. Muutoksiin pystytään reagoimaan nopeasti etäohjauksen avulla. Kaikki lintujen syömä vehnä tuotetaan itse ja kanaloista saatu lanta käytetään lannoitteena ja maanparannusaineena tilan pelloilla. Vehnän lisäksi Torkkelin tilalla kasvaa kauraa ja hernettä. Parhaillaan kokeilussa on myös camelina-öljykasvi.

Tuiskulan tila

Tuiskulan kotitila sijaitsee Kemiönsaarella Halikon Angelniemellä, kapean Angelansalmen rantamaisemissa. Tuiskulan juuret ovat kaukana menneisyydessä, tila on nimittäin ollut olemassa jo varhaiskeskiajalla. Päärakennuskin on 1700-luvun lopulta. 1800-luvulla tilalla toimi tiilitehdas ja savikaakelitehdas. Ennen toista maailmansotaa tilalla on ollut täysihoitola.

Ensimmäiset kananpojat saapuivat Tuiskulan kotitilalle vuonna 1978. Nyt niitä kasvatetaan tilalla jo toisessa polvessa. Viljelyksessä tilalla on viljaa, öljykasveja ja sokerijuurikasta. Myös kananpoikien syömä vehnä kasvaa omalla tilalla. Kanaloista saatava lanta puolestaan palautuu takaisin kotitilan ravinnekiertoon.

Kotitilan uusin toiminto on maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito. Ranta-alueiden hoidosta huolehtii hereford- ja aberdeen angus -rotuinen lihakarja. Myös metsästys on ollut sukupolvien ajan osa tilan toimintaa. Tuiskulan tila on omavarainen lämmityksen suhteen, lämpökeskuksen käyttämä puu saadaan omasta metsästä.

Sekä isännällä että emännällä on juuret vahvasti maassa, jo esi-isät ovat olleet maanviljelijöitä. Tulevaisuuden tilalliset näkevät valoisana, tosin haasteellisena. Toimeentulo nojaa usealle tukijalalle. Isäntäparin lisäksi tilalla työskentelee yksi vakituinen työntekijä

Tuomisen tila

Tuomisen kotitila on ollut saman suvun hallussa jo ainakin 200 vuotta. Kananpoikien kasvatus tilalla aloitettiin vuonna 1983 sopimustuotantona Hannes Kariniemi Ky:n kanssa. Nyt takana on siis yli kolmekymmentä yhteistä vuotta siipiveikkojen kanssa ja kasvatus siirtynyt jo seuraavalle sukupolvelle.

Tilalla viljellään kotoista vehnää omien kananpoikien ruoaksi. Kananpoikien lantaa puolestaan käytetään omilla pelloilla lannoitukseen ympäristötukiehtojen mukaisesti. Viljelykierrossa on lisäksi erikoiskasveja, sokerijuurikasta ja tärkkelysperunaa. Tuomisen kotitila on haluttu pitää oman perheen voimin pyöritettävänä maatilana.

Tuomolan tila

Tuomolan suku on omistanut ja viljellyt Tuomolan kotitilan maita jo vuodesta 1633. Tällä hetkellä tilaa hoitavat Jouni ja Eija Tuomola. Heidän jälkeensä tilanpitoa jatkaa Mika Tuomola, joka edustaa tilan viidettätoista sukupolvea.

Tuomolan kotitilalla halutaan pitää huolta kananpoikien hyvinvoinnista, ja siksi tila oli ensimmäisten joukossa ottamassa käyttöön kanalassa kuoriutunut -kasvatusmenetelmän. Lintujen hoitoon käytetään runsaasti aikaa ja niiden käyttäytymistä seurataan tarkoin. Kasvatusolosuhteita valvotaan myös etäyhteydellä tabletilta ja kännykältä pitkin päivää.

Tilan pelloilla viljellään vehnää lintujen rehuksi. Lantaa käytetään ravinteena viljasadolle ja viljelytyöt tehdään yhdessä naapuritilan kanssa yhteisillä koneilla. Lämpö puolestaan tuotetaan lähialueen metsistä saatavalla hakkeella.

Tuppurlan tila

Tuppurlan kotitilalla Varsinais-Suomessa on kasvatettu kananpoikia noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Tila siirtyi isältä tyttärelle vuonna 2015 ja siitä alkaen nykyinen isäntäväki on perheen kesken pyörittänyt tilan toimintaa, kasvattanut kananpoikia ja kalkkunoita.

Vuoden 2018 alusta alkaen tiput ovat kuoriutuneet Tuppurlan kotitilan kanalassa ja se ollut suuri kiinnostuksen kohden koko perheelle. Vaikka kolmen vuosikymmenen aikana on tilalla nähty paljon, niin Kanalassa kuoriutunut -tuotantotapa on taianomaista. Oman tilan pelloilla kasvaa muun muassa vehnää kananpojille ja kauraa kalkkunoille.

Tuppurlan emännän sanoin: ”Me saamme olla ylpeitä siitä, että meillä on Suomessa terveimmät linnut, ja niiden hyvinvoinnin eteen olemme valmiita tekemään kaikkemme.”

Tyykilän tila

Tyykilän kotitila on ollut saman suvun hallussa 1900-luvun alusta alkaen. Kananpoikien kasvatus on aloitettu tilalla jo 1977, ja tällä hetkellä niitä hoitaa kolmas sukupolvi: veljekset Tuomo, Teuvo ja Tuukka Tyykilä.

Tyykilän tilalla ei tingitä laadusta. Kaikkein Kariniemen kotitilojen tapaan myös kananpojat elävät lämmitetyissä ja ilmastoiduissa kanalarakennuksissa. Ne kasvavat vapaina lattialla ja kuopsuttelevat puhtaalla turvepehkulla. Terveitä kananpoikia ei tarvitse lääkitä, eli kananpojat eivät saa antiobiootteja tai muitakaan lääkkeitä. Kananpoikien hyvinvointia ja kanalan olosuhteita tarkkaillaan kiertämällä kanalassa säännöllisesti. Laitteiden toimintaa valvotaan 24 tuntia vuorokaudessa. Näin tilalta saadaan puhtaasti kotimaista kananpoikaa.

Kananpoikien kasvatuksen lisäksi Tyykilän tilalla viljellään monipuolisesti. Noin 440 hehtaaria peltoa antaa viljaa, sokerijuurikasta, perunaa ja öljykasveja. Vehnä, jota kananpojat syövät, on oman tilan satoa. Myös hallien lämmitykseen käytettävä hake tulee tilan omasta metsästä.

Uusi-Mattilan tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Varppeenkujan tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Vuorenpään tila

Vuorenpään kotitilalla on aloitettu 1960-luvulla siipikarjan ja 1970-luvulla kananpoikien kasvatus. Vuonna 1983 tila ostettiin nykyiselle suvulle ja kananpoikien kasvatus jatkui uusin voimin. Isäntä Ari-Matti ja emäntä Marja ovat molemmat lähtöisin Eurajoelta maatalousperheistä. Ari-Matilla on sähköalan ja Marjalla laskenta-alan koulutus. He ovat rakentaneet kotitilalle lisää kanaloita ja myös laajentaneet vanhoja. Pariskunta tutustui myös kalkkunoiden kasvatukseen viiden vuoden ajan, mutta keskittyi sitten pelkästään kananpoikiin.

Vuorenpään tilalla pyritään käyttämään uusiutuvaa energiaa. 90-luvulla siirryttiin hakelämmitykseen ja yhä edelleen lämpö saadaan polttamalla energiapuujätettä tai puuhaketta. Lisäksi tilalla on oma tuulivoimala, joka tuottaa sähköä paitsi oman tilan tarpeisiin, myös myytäväksi paikalliselle sähköyhtiölle.

Kananpoikien syömä vehnä viljellään pääosin itse kotitilalla ja loput ostetaan oman kunnan maanviljelijöiltä. Tilan pelloilla harjoitetaan nurmen vuoroviljelyä yhdessä vanhemman tyttären lypsy- ja lihakarjatilan kanssa.

Tarvittava työapu kotitilalle saatiin, kun nuorempi tytär Ida päätti agrologiopintonsa. Nykyään hän on päivittäin mukana tilan töissä. Idalla on myös laskenta-alan koulutus. Perheenjäsenet pitävät työstään, ja siinä tärkeintä heille on eläintä kunnioittava käsittely.

Vuoriston tila

Kotitilamme sijaitsee Kariniemen kotiseudulla.

Kariniemen kotitilat muodostavat pienen yhteisön 80 kilometrin säteellä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Lisäinfoa tilastamme on tulossa piakkoin.

Välimäen tila

Välimäen kotitila sijaitsee Satakunnassa Huittisissa, joka tunnetaan myös Huittisten Hullusta Miehestä. Tilalla kasvatetaan Kariniemen kananpoikia ja viljellään rehuvehnää kananpoikien ruoaksi. Tilalla on myös sikoja, joille tuotetaan rehuohraa.

Välimäen historia alkaa todennäköisesti jo 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäinen tallessa oleva kuva on vuodelta 1917, ja siinä näkyy pieni torppa. Tähän sukuun kotitila on tullut vasta vuonna 1959, jolloin nykyisen isännän isovanhemmat ostivat sen. Muutaman vuoden kuluttua heidän poikansa jatkoi tilanpitoa aina vuoteen 2007 asti, jolloin hän myi tilan nykyiselle isännälle, sisarenpojalleen Markolle.

Pienimuotoista kotieläinten pitoa kotitilalla on ollut alusta asti. Ensimmäiset kananpojat tulivat vuonna 1985 ja siitä kasvatus on pikkuhiljaa laajentunut eläinten hyvinvointia silmällä pitäen. Kasvattamoissa olevat valvontalaitteet seuraavat lintujen hyvinvointia ympäri vuorokauden. Ilmoitukset häiriöistä, kuten lämpötilan muutoksesta tai rehun loppumisesta, tulevat puhelimeen ja useimmat niistä vaativat välitöntä reagointia. Välimäen tila on osakkaana paikallisten kananpoikien kasvattajien omistamassa Satarehu-rehutehtaassa, josta toimitetaan varmat ja turvalliset broilerinrehutuotteet.

Välimäen kotitila on myös vahvasti mukana viljelijöiden yhteisessä tuulivoimayhtiössä. Koko tilan tarvitsema lämpö tuotetaan uusiutuvalla puuenergialla – hakkeella. Puu saadaan osittain omasta metsästä ja loppu ostetaan naapureilta tai metsänhoitoyhdistykseltä.

Wanha-Marttilan tila

Wanha-Marttilan kotitila löytyy Luvian Korvenkylästä. Länsirannikolla sijaitseva merellinen Luvia on nykyään osa Eurajoen kuntaa. Tila on perustettu 1700-luvulla ja nyt mukana tilan töissä on jo suvun seitsemäs sukupolvi.

Vanhaa tilaa on korjattu ja entisöity Museoviraston valvonnassa, huolella talon historiaa kunnioittaen. Talon kivijalkaan on merkitty vuosi 1845 ja navetan kiviseinään 1891. Navetta onkin erityisen kiehtova, koska siihen on käytetty samanlaista rakennustapaa kuin keskiajalla kirkkoihin. Kivistä on tasoitettu ainoastaan ulkopintaan jäävä osa, joten saumoissa kalkkilaasti seuraa kiven luonnollisia reunoja ja tekee pinnasta elävän.

Vuosikymmenten varrella Wanha-Marttilassa on viljelty maata entisestä merenpohjasta kuivatuilla pelloilla ja pidetty niin lypsy- kuin lihakarjaakin. Kananpoikia kotitilalla alettiin kasvattaa vuonna 2000. Sitä ennen viljelyksessä oli sokerijuurikasta ja perunaa, mutta nyt viljavat pellot kantavat vehnää kananpoikien ruoaksi. Tilan metsistä saadaan hakepuuta kanalan lämmittämiseen.

Yli-Heikkilän tila

Yli-Heikkilän kotitilalla aloitettiin kananpoikien kasvattaminen vuonna 1979. Silloin tilalla oli noin 15 000 lintua.

Nykyään kananpojista huolehtii tilan toinen sukupolvi. He laajensivat toimintaa vuonna 2012, joten nykyään kotitilalla saattaa kasvaa jopa 75 000 kananpoikaa yhtä aikaa.

Yli-Jaman tila

Salossa sijaitsevan Kuusjoen Raatalan Yli-Jaman talon ensivaiheet ajoittuvat 1400-luvulle. Yli-Jama on ollut samalla suvulla luotettaviin asiakirjatietoihin perustuen vuodesta 1603, mutta on todennäköistä, että myös aiemmat isännät ovat olleet sukua. Tilan nykyiset omistajat, Matti ja Anna-Leena Yli-Jama ovat viljelleet tilaa vuodesta 1999, jolloin he aloittivat myös kananpoikien kasvatuksen. Perheeseen kuuluu neljä lasta: 19-, 17- ja 15-vuotiaat tytöt sekä 12-vuotias poika. Tilan rakennukset ovat vanhoja, aitta vuodelta 1837 ja päärakennus 1913. Yli-Jamojen mielestä sukupolvien ketjussa on tärkeätä, että kunnioitetaan vanhaa rakennuskantaa, pidetään rakennukset kunnossa ja ympäristö hoidettuna.

Yli-Jaman tilalla kananpoikien hyvinvointi on ykkösasia. Linnut kertovat käytöksellään kanalan olosuhteista. Tyytyväinen lintu kuopsuttelee turvepehkua, syö ja juo hyvin sekä ottaa nokoset silloin kun siltä tuntuu. Kanalan olosuhteita seurataan jatkuvasti ja muutoksiin reagoidaan välittömästi. Itsestään selvä asia Suomessa on lintujen lääkitsemättömyys, josta Yli-Jamat kasvattajina ovat erityisen ylpeitä.

Tilalla harjoitetaan kananpoikien kasvatuksen lisäksi monipuolista erikoiskasvinviljelyä. Pelloilla viljellään mm. sokerijuurikasta, heinäkasvien siemenviljelyä, valkuaiskasveja, mallasohraa sekä lisäksi vehnää kananpoikien ruoaksi. Monipuolisen viljelykierron myötä pystytään ympäristöystävällisempään viljelyyn, jolloin pystytään vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Kanalassa syntyvä lanta levitetään pelloille, joita viljellään ympäristötuen ehtojen mukaisesti. Näin vähennetään ympäristön kuormitusta ja ostolannoitteiden käyttöä.

Tärkeä merkitys tilalle on myös omalla metsällä. Sieltä saatavalla hakkeella lämmitetään kanala ja muut tilan rakennukset sekä kuivataan viljat. Tila on lähes omavarainen lämmityksen suhteen. Metsä on myös rauhoittumisen ja virkistymisen paikka. Pienet, yksittäiset hetket oman jaksamisen kannalta ovat tärkeitä työn rinnalla. Arkea pyritään keventämään talvisin hiihtämällä Pohjoisen hangilla ja kesällä pulahtamalla Nummijärven kristallin kirkkaaseen veteen. Lisäksi Matti harrastaa kuplavolkkareita ja Anna-Leena on mukana Salon kunnallispolitiikassa.

Yli-Liipolan tila

Yli-Liipolan kotitila on ollut samalla suvulla jo vuodesta 1695. Nykyään tilaa hoitaa yhdestoista sukupolvi. Kananpoikien kasvatus aloitettiin vuonna 1988 yhdellä kasvattamolla. Vuosina 1997 ja 2002 rakennettiin uudet kasvattamot, joiden ansiosta kotitilalla voi nyt tepastella yhtä aikaa jopa 75 000 kananpoikaa. Lisäksi tilalla on viljelyksessä 150 hehtaaria peltoa, jossa kasvaa muun muassa vehnää kananpoikien ruoaksi.

Yli-Liipolan tilan aitassa toimii vanhojen tavaroiden museo. Siellä on yli 400 numeroitua esinettä ja maatilan vanhaa työvälinettä.